Auton korjausta (ja vastuun väistelyä) rahamiesten malliin
Yhtäläisyyksiä omaan tapaukseeni tässä löytyy: Autoa oli, tässä tapauksessa jo ennen myyntiä, käytetty ilmeisesti useammallakin korjaamolla, jotka olivat vian korjaamisen sijaan lähinnä aiheuttaneet lisää ongelmia ja käytännössä rikkoneet autoa.
Myyjä oli aluksi kieltäytynyt vastuusta. Täysin. Ostajalta paloi rahaa ja hermoja, ja lakimiestä tarvittiin avuksi.
Hautamäki kirjoitti maaliskuussa 2013 (sittemmin verkosta poistetun, mutta Internetin luonteen vuoksi kuvankaappauksena esimerkiksi täältä löytyvän) blogikirjoituksen, joka kenties Hautamäen internet-markkinointi- ja hakukoneoptimointitaitojen, tai ehkä vain kyseessä olleen kaupan kohteen kalleuden ja siten teon kansaa pöyristyttävän röyhkeyden takia keräsi suuren määrän huomiota sosiaalisessa mediassa.
Ja hetkessä ongelma korjaantui; autoliike joutui toteamaan, että on ehkä sittenkin viisampaa tehdä se mikä on oikein ja kantaa vastuunsa. Tämä tapahtui ilmeisesti vuorokauden tai parin sisällä blogikirjoituksesta!
Ihailen nopeutta, jolla asia lopultakin selvisi. Kaiken kaikkiaan tuo epäilemättä haastava kausi arvokkaan mutta viallisen auton omistajana kesti Hautamäellä kuitenkin "vain" puoli vuotta; oma tapaukseni täytti maaliskuussa kaksi vuotta, eikä loppua ole näkyvissä.
Vaikka minäkin kirjoitan blogia.
Ja rahaa on täälläkin palanut yli 10 000 euroa.
Molemmat ostivat auton. Auto ei ollut sitä mistä maksettiin ja lahosi alle. Molemmat tunsivat itsensä idiootiksi.
Mutta tapauksen eroavaisuudet, ne lienevätkin sitten oleellisia.
Miksi Auto kiertää yhä korjaamolta seuraavalle?
Kenties vaimo pettää ja jättää myyjälle vain hyppykupan autokauppaa tekevien käsien pideltäväksi. Ehkä joku myöhempi (tai aiempi) huijattava haastaa myyjän oikeuteen.
Todennäköisyys tälle on tietenkin samaa luokkaa kuin löytää maastamme rehellinen poliitikko.
- Auton arvo on kymmenesosa Hautamäen Camaron arvosta. Eikä tämä ei ole mikään seksivau-urheiluauto, vaan kymmenisen vuotta vanha ja ostettaessakin jo 160 000 kilometriä ajettu olympiavolkkari. Olkoonkin sitten että uutena Autokin on maksanut yli 60 000 euroa.
Ei tällaisella perheautolla ole samanlaista huomioarvoa. Sitäpaitsi, näitä on samaan tyyppivikaan hajonnut muillakin. Ei tässä ole mitään uutta.
- Ongelma ei ole yksittäisessä tuotteessa vaan palvelussa. Ja tällöin asiakas jostakin kumman syystä vertaisryhmässäänkin mulkku. Lieneekö tähän syynä lottovoittaja-henkinen Amerikkalainen unelma -mentaliteetti vai mikä, en tiedä.
- Syyllisiä on liikaa, uhri on liian pieni ja tavallinen. Eikä tämä uhri osaa hyödyntää sosiaalista mediaa.
Oikeastaan tässä omaa tapausta Hautamäkeen verratessa saa arvokkaan oppitunnin paitsi sosiaalisen median voimasta, myös siitä kuinka harkitusti täytyisi toimia jotta sitä pystyisi noin määrätietoisesti hyödyntämään.
Minulle kirjoittaminen on kanava purkaa näiden korjaamoiden ja epärehellisten ihmisten aiheuttamaa stressiä, ja toki myös tuoda omalta osaltaan julki sitä mitä alalla tapahtuu ja kuinka asiakasta kohdellaan. Mutta nykymuodossaan tämä ei sovellu vastaavanlaiseksi lyömäaseeksi yhtäkään yritystä vastaan.
Oma tarinani on liian pitkä ja huonosti markkinoitu.
Toisin kuin Hautamäen tapauksessa, kirjoittajan ydinosaaminen ei ole Internet-markkinoinnissa ja sosiaalisessa mediassa. Massahuomiota on vaikeampi saavuttaa. Ja vielä vaikeampi mitata.
Tilastojen mukaan blogiani on käyty lukemassa viitisen tuhatta kertaa, Hautamäen kirjoituksella oli 4700 yli 12000 tykkääjää. Tykkääjien määrä ruokkii itse itseään; muutkin tykkäävät, miksen minäkin. Ja toimii vipuna vastuuta välttelevää yritystä kohtaan.
Tykkääjien määrä lienee helppo nähdä yksittäisestä blogikirjoituksesta. Ja yksittäisestä kirjoituksesta on helppo tykätä, klikkailee vaan. Kliketi klik.
Blogistani ei liene edes mahdollista tykätä. Siis sosiaalisessa mediassa. Eikä lukijoiden määrä näy minnekään. Paitsi minulle.
Ja tosiaan, tämä vuodatus on pitkä ja hajallaan, yhden sivun sijasta kokonainen blogi; ei ole sellaista helposti jaettavaa yhteenvetoa luettavaksi, että luepas tuosta kuinka nämä yritykset nyt vedättävät.
Kokonaiskuvan saadakseen lukijan täytyisi lukea koko haastava tarina alusta asti.
Ei sosiaalinen media sellaista jaksa. Liikaa vaivaa. Vaatii liikaa keskittymistä. Ei ole edes rytmikonetta taustalla kuten radiossa.
Ahdistuneen kissan kuva pitäisi olla ja ytimekäs tiivistelmä, sillä niitä tykkääjiä tulisi. Ja ehkä sitä kautta mediahuomiota. Ja kenties pari vastuunsa kantavaa autokorjaamoa, jos maailma yhtäkkiä heittäytyisi oikeudenmukaiseksi.
Nyt tästä ei jaksa kiinnostua edes Kuningaskuluttaja, saati tutkivat journalistit.
Ehkä joku silti tästä voi ottaa opikseen ainakin sen, että vaatii korjaamoltansa, oli se mikä tahansa korjaamo, aina ja kaiken kirjallisena. Ja mielellään ottaa korjaamokäynneille mukaan vähintään automekaanikoksi opiskelleen tuttavan.
Ettei kävisi kuten minulle ja Autolle, joka kiertänee autoja korjaavaa korjaamoa etsimässä vielä kun minusta aika jättää.
