torstai 17. tammikuuta 2013

Shields up!

Ammattikoulu

Rahinan loppu

Auto kävi aamulla tuttuun tapaan korjaamolla.
Menomatka oli vielä aikamoista epävireyden sinfoniaa, oodi metallijyrsimille suorastaan, mutta kotiin tultiinkin jo hiljaisemmissa merkeissä.

Oli ehkä ihan hyvä, että ajossa auto piti ääntä itsestään, että ymmärsi sen takaisin katsottavaksi viedä. Äänen lähteeksi tuli valistuneita arvailuita jotka kohdistuivat taittuneeseen jarrukilpeen; se kuulemma voi helposti suojakumihommissa ottaa siipeensä. 
Ja näinhän siinä oli käynytkin. Molemmin puolin.
Helppo korjaus tämä; kevyt taivutus ja kilvet ovat taas paikallaan.

Huolestuttavampi tilanne oli kuitenkin varsinaisen työn kohteen puolella; vaihdetun suojakumin kiinnityspanta oli kokenut olonsa mukavammaksi jossakin muualla kuin oikealla paikallaan. Onhan se ehkä ymmärrettävää, yksitoikkoista voi olla aina vain samaa kumisukkaa puristaa. 

Kuvatkaamme tilannetta havainnekuvan avulla.
Uusitun vetoakselin nivelen suojakumin tilanne viikkoa myöhemmin
Uudet pannat paikalleen molemmin puolin, ja ongelma on ratkaistu. Parempi näin; maallikonkin mieleen tulee ajatus että jos tilanne olisi jäänyt tuonnäköiseksi, olisi seuraavaksi taas oltu laakereita vaihtamassa.

Työ tapahtui sujuvasti, ja poikkeuksellisesti asiakkaana sai vierestä tilannetta ihmetellä. Kaikenkaikkiaan tähänastisten korjaamokokemusten perusteella täytyy todeta, että yrityspuolella olisi todella paljon opittavaa ammattikoulun penkiltä erityisesti asenteen ja asiakaspalvelun osalta.

Lisäbonuksena jutustelun ohessa korjaaja vilkaisi vähän syvemmälle vetoakselin aukosta, ilmeisesti jotain sieltä sattui silmään.

Vetoakselin päältä moottoritilasta löytyi alla kuvattu lenkkiavain. Jollakin aiemmista korjaamoista tätä on ehkä kaivattukin, terveisiä vaan! 
Aiemmin moottoritilasta on löytynyt myös ruuvimeisseli sekä suojalasit.


Kuvan esine liittyi moottoriin, vaikkei ehkä pitäisi.

Ikäänkuin muistutuksena siitä, ettei kaikki ole vielä kunnossa, auto päätti jättää terveisensä korjaamon lattialle.


Tosielämän mustetahratesti

Tilannetta voitaneen verrata siihen, kun olet koiran kanssa kyläilemässä ja koira tekee tarpeensa tuttavan lattialle. Kyllähän siinä vähän hävettää, niin koiran kuin omistajankin puolesta.

Mutta minkäs teet, asia kerrallaan.

Yhteenvetona, homma ei tullut kuntoon kerralla, mutta kuitenkin toisella kerralla. Tekevälle sattuu, ja tässä tapauksessa tekijät kuitenkin ihan luvan kanssa vielä harjoittelevat työtänsä. 

Auto taas kotiin ja kohti uusia vastoinkäymisiä!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Optimistijolla seilaa

Kuulokoekone

Auton edistysaskeleet ovat toisinaan tuskallisen pieniä, tai ainakin suuren työn takana. Viimeisin valon pilkahdus oli vetoakselin suojakumin onnistunut vaihto. 
Kotiin ajaessa auto piti kyllä hitaassa vauhdissa kummallista rohinaa loppumatkasta, mutta ikuisena optimistina ajattelin, että siellä on vain nyt jotain jäätä mennyt jarrulevyihin auton seisottua vuorokauden lämpimässä hallissa ja sitten tultua ulos pakkaseen.

Auto yrittää opettaa, siis ihan todella yrittää, että optimismi ei nyt vain sovi tähän tapaukseen. Että aina pitäisi lähteä siitä huonommasta vaihtoehdosta.

Tänään tuli autolle ajontarvetta, ja hieman kuulosti ettei asiat nyt ole ihan kunnossa.

Siis todellakin, kuulosti.

Kuuntele itse.



Ääni nauhoitettu auton ikkunasta risteystä lähestyttäessä ja siitä eteenpäin jatkettaessa (ajonopeus lienee ollut siis 5-30km/h).

Joku siellä kuristaa kissaa, huomenna toivottavasti selviää kuka tai mikä (ja kuinka kissalle kävi).

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Askel eteen, kaksi taaksepäin

Ammattikoulu

Kiertopalkinto saa arvoistansa kohtelua

Korjaamojen keskittyessä auton vikaannuttamiseen ja rahastukseen kävi auto diagnoosissa paikallisella ammattikoululla. 

Kättelyssä tuli selväksi, ettei esimerkiksi moottorin öljyvuodolle voida tehdä mitään, koska auto on "kiertopalkinto", ja korjauksen virhevastuu siirtyisi heille. Vuotopaikan voi kyllä selvittää, mutta siihen se jää. 

Tämäkin tietysti auttaa, jos vuoto tulee siitä osasta moottoria jota autosta on viimeksi Autotalo Laakkosella korjattu ja jonka jälkeen vuoto ilmeni; korjaamoillahan on virhevastuu työstänsä.
Tosin, kuten tässä on havaittu, sen kantaminen on ainakin osalla korjaamoita (Motocare Imatra, AD Hämeentien Autopalvelu Helsinki) tuntematon käsite.
Katsotaan mitä selviää vai selviääkö mitään.

Alustava arvio oli öljyntäyttökorkin viallinen tiiviste, mutta epäilen tämän diagnoosin oikeellisuutta; hieman vaikea on kuvitella siitä vuotavan reilua litraa öljyä tuhannella kilometrillä.
Korkin vierellä oli tosin öljyä hämäämässä innokasta opiskelijaa, sitä kun oli juuri jouduttu taas kerran lisäämään korjaamolle ajettaessa turhankin tutuksi tulleen öljymäärän varoitusviestin ilmestyttyä mittaristoon.

Katsastuksessa ilmi tullut vetonivelen vaurioitunut suojakumi kuitenkin saatiin nyt vaihdettua. Tai kaksin kappalein, kumi kun oli rikki myös toiselta puolelta. 
Syy rikkoutumiseen löytyy ilmeisesti iskunvaimentimista. 

Myyjän kertoman mukaan autossa on auton urheilulliseen varustukseen kuuluva tehtaan alustasarja. Tämä ei ilmeisesti pidä kuitenkaan paikkaansa, tai jos pitääkin, se on vääränlainen tai väärin säädetty. Renkaita kun kääntää ääriasentoon, osuvat nuo suojakumit iskunvaimentimiin, ja sehän on sitten pidemmän päälle heippahei. 
Eipä ole ensimmäinen asia jonka suhteen myyjä oli vähemmän kuin rehellinen.

Hintaa tälle tuli 53 euroa, työn osuus 20 euroa. 

Vertailun vuoksi Motocare Imatralla työ jätettiin tekemättä, koska se olisi heidän mukaansa vienyt useita tunteja ja maksanut vähintään 200 euroa.

Lisäksi oven irtonainen kahva ja ikkunannostimien irtonainen kytkinkotelo olivat tutkinnan kohteina; Motocare Imatra tai heidän käyttämänsä kolmas osapuoli on näistä rikkonut kiinnikkeitä, josta syystä ne eivät kestä paikallaan. Ilmankos eivät olleet niitä kiinnittäneet tai muistaneet asiasta mainita.
Merkitään muistiin.

Vaikkei tälläkään kertaa autoa kuntoon saatu, on ainakin yksi kohta vikalistalta saatu pois. Ja muidenkin osalta tilanne selkeytyy.

Nyt odotammekin jännityksellä, saadaanko autoa rikkoneita korjaamoyrityksiä eli Motocare Imatraa ja AD-korjaamo Hämeentien Autopalvelua kantamaan vastuutaan asiassa; vuorossa on (todennäköisesti pitkä) valitusprosessi kuluttajariitalautakunnan kautta.